Floorball Club BFC
Raportti 021010

Vain voitto tyydyttää

FC BFC V-divisioona taival on virallisesti avattu. Joukkue saapui hyvissä ajoin turnauspaikalle maaseudun rauhaan Masalan Blue1 Arenalle - yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Kauden avauspeli oli virallisen aikataulun mukaan merkitty alkavaksi klo 17 ja innokkaimmat pelaajat olivat paikalla jo kello yhden jälkeen.

Ennen ensimmäisen FC BFC - MuLi ottelun alkua oli selvästi aistittavissa lievää hermostuneisuutta joukkueessa. Mikä olisi tulevan lohkomme todellinen taso, pysyisimmekö vauhdissa mukana, jäisimmekö taidossa jälkeen vai jyräisimmekö uusilla ketjukokoonpanoilla voitosta voittoon? Jobin postia oli tullut heti turnausaamuna yhden kuumepotilaan muodossa eikä valmentajan mukaan viime kauden ykkösmaalivahdin polvikaan ollut täydellisessä kunnossa. Onneksi rosterimme on laaja ja saimme kaikesta huolimatta kolme täyttä ketjua kasaan. Myös maalivahtitilannetta helpotti tieto siitä että Jusa olisi paikalla ja valmis hyppäämään laatikkoon mikäli Sepon lasipolvi särkyisi. Juuri ennen ottelun alkuvihellystä Jusa asettui vaihtoaitioon videokamera kourassa ja muu joukkue siirtyi jännittyneenä Sepon maalin ympärille kauden avauskarjaisua varten - leikki alkakoon!!

FC BFC - MuLi: 6 - 4

Ottelun kaksi ensimmäistä erää olivat varsin tasaisia vastustajan mennessä johtoon ja BFC:n vuorostaan tasoittaen tilanteen. BFC:n avausmaali tällä kaudella koettiin 1-0 takaa-ajoasemassa ajassa 7:15, jolloin harjoitellun ja harkitun Samin lähettämän 25 metriä korkean kaaripallon suhautti Jokke yhdellä kosketuksella polven korkeudelta verkkoon. Komea maali joka aiheutti ihmetystä, ihastusta ja päänpyörittelyä niin omalla kuin vastustajankin vaihtopenkillä.

Kolmanteen erään lähdettiin kutkuttavasta 2 - 2 tasatilanteesta. Tuo erä jääkin kirjoihin ja kansiin eränä jolloin nukkuva jättiläinen heräsi. Kahdella upealla maalilla oma kakkosdivarin tulppaanimme Joni tinttasi BFC:n karkumatkalle joka kesti aina hamaan tappiin saakka. BFC siirtyi ensimmäistä kertaa johtoasemaan V-divari historiassaan ajassa 34.29 kun Sami upotti rutiininomaisesti pelipallon vastustajan verkkoon. Syöttäjänä tässä maalissa oli joukkueen puolustajien pistepörssin ylivoimaiseen kärkeen siirtynyt Antti Seppänen. Jonin maalien välissä, kävi viime kaudella unten mailla seilannut Antti H. pudottamassa oman apinansa selästään Robert "Laikka" Lundellin taisteltua pallon maalin eteen tekopaikalle. Huomattavaa Jonin toisesta maalista on se että "ikinä en lauo Joni" teki sen joukkueemme ollessa alivoimalla. Esityön tähän av-maaliin teki kovalla karvauksella Tofi-poika. Ottelun loppulukemat 6 - 4 teki vastustaja ylivoimalla #66:n istuessa kiintiöjäähyään.

Ensimmäisen ottelun jälkeen olo oli helpottunut. Vaikka ottelu ei ollut missään nimessä helppo, antoi se kuitenkin jo selkeän viitteen lohkomme tasosta - tulemme menestymään hyvin alkaneella kaudella. Tunnin tauko ja kohti seuraavaa ottelua. Ottelutauolla tarkastettiin pelaajien peliasutilanne ja odotusten mukaisesti kahdella puolustajalla ei tietenkään ollut liiviä mukana. Tauolla ehdittiin ottaa myös muutama uusi pelaajakorttikuva - uudet kampaukset kun kuulemma vaativat kuvien päivittämistä.

Toiseen otteluun vastaamme asettui turnauksen vastuujoukkue, monivuotisten V-divarijyrien joukkue MasKi. Ottelun kuluessa toimitsijoiden puolueellisuus kävi selkeästi ilmi ja joukkueeseemme yritettiin koko pelin ajan vaikuttaa jääkiekon SM-liigatuloksien hehkuttamisella - ensi kerralla asuntokauppoja saa mennä hieromaan (A. Seppänen) toimitsijoiden kanssa vasta otteluiden jälkeen.

MasKi - FC BFC: 4 - 4

Ottelu lähti tasaisissa merkeissä liikkeelle, molempien joukkueiden tunnustellessa toistensa pelitaitoja. Jälkeenpäin analysoituna vastustaja koostui isokokoisista jo parhaat päivänsä nähneistä pelimiehistä, joiden selkein heikko kohta olivat puolustajat. Hyökkääjillä oli sen sijaan tarvittavat kädentaidot ja riittävä liike, ainakin tällä kertaa, puolustajiemme harhauttamiseen ja hyvin tekopaikkojen järjestämiseen. Ensimmäiselle erätauolle mentiin tasatilanteesta 1 - 1. Maski teki ottelun avausmaalin runsaan viiden minuutin pelin jälkeen yksilösuorituksella. Hyökkääjä harhautti vauhdissa pujottelukepiksi muuttuneen puolustajamme ja laukoi ensimmäisen ylämummon Jusan maalin vasempaan yläkulmaan. Vajaa kuusi minuuttia myöhemmin vanha kunnon paita ja peppu yksikkö toimi hienosti yhteen ja Sammy tuikkasi lähes tyhjiin (huom. lähes) Jokken oivallisen poikittaissyötön.

Toinen erä oli viime kausien perinteitä noudattaen murheellinen BFC:lle. MasKi teki kaksi ylämummoa lisää, toisen erän puolivälissä ja toisen kun erää oli jäljellä vain 10 sekuntia. Viimeiseen erään lähdettiin siis tiukasta 1 - 3 takaa-ajoasemasta. Kavennusosumaa saatiin odottaa onneksi vain vajaat puolitoista minuuttia kun Sammy tekaisi ottelun toisen maalinsa uskollisen kumppaninsa Jokken esityöstä. Valitettavasti ilo jäi kovin lyhyeksi kun kolmoskenttämme oli jälleen kerran ottavana osapuolena. Vastustaja pelasi sentterimme helposti ulos tilanteesta ja pääsi laukomaan parhaalta maalintekosektorilta jälleen kerran yhden maalin vasempaan yläkulmaan. Tässä kohdassa koko joukkueessa heräsi ajatus kentällisten tiivistämisestä, mutta "Vladimir Jursinov"-maiseen pelifilosofiaansa "jalat, jalat - voimalla kolmen kentän" luottava valmentajamme ilmoitti homman jatkuvan kuten tähänkin saakka.

Kun peliä oli enää vajaat viisi minuuttia jäljellä siirtyi takaa-ajon maalintekovuoro kakkoskentällemme. Väkevästi koko ottelun liikkunut Toffeliini sai vihdoinkin maalijyvänsä kohdalleen ja sipaisi, tupla-seiskan epätyypilliseen tyyliin syöttämän, reikäpallon vastustajan häkkiin - unelma oli yhä elossa!! Kyseinen parivaljakko kruunasi takaa-ajon kun peliaikaa oli enää runsas minuutti jäljellä. Tällä kertaa joukkueen paperinpyörittäjänä paremmin tunnettu mr. Halko tekaisi tasoitusmaalin Russian Standardin syötöstä. Tasoitusmaali otettiin joukkueessa helpottuneena vastaan - tästä osoituksena karskina kaverina tunnetun Toffen sylihalaus maalintekijän kanssa.

Lopussa voittomaalia haettiin vimmatusti, mutta hiekka tiimalasissa valui vääjäämättömästi loppuun ja jouduimme lopulta tyytymään hävityltä tuntuvaan tasapeliin. Henkilökohtaiset virheet, jotka johtivat vastustajan yksilösuorituksilla tehtyihin maaleihin, jättivät jälkeensä kiharakarvaisen maun. Tästä tilastollinenkin osoitus oli että vain viimeiseen maaliin vastustaja sai syöttäjän. Kaikki muut kolme olivat henkilökohtaisia yksilösuorituksia, joihin ei syöttäjää löydetty.

Ajatuksia ja analyysia

Otteluiden tauottua tavoitin yhden joukkueemme keskushyökkääjistä ja hän ihmetteli puolustuspelimme tasapainottomuutta. Kuulemma koko ajan tuntui siltä että vastustaja pääsi 4 vs 3 ylivoimahyökkäyksiin. Otin siis yhteyttä, ennen tämän raportin kirjoittamista, valmennustroikan videospesialistiimme, joka tuoreeltaan analysoi minulle syyn tähän epätasapainoon. Videomateriaalista paljastui karusti se tosiasia että erittäin usein vastustajan hyökätessä oikean puoleisen laidan puolustajamme oli pudottautunut yksinään maalimme kulmalle jättäen vastustajan hyökkääjän keskiviivan tuntumaan täysin vapaaksi. Kun sentteri siirtyi vasempaan laitaan ahdistamaan vastustajan pallon kanssa nousevaa hyökkääjää, jäi näin oikealla laidalla oleva hyökkääjä täysin vapaaksi. Tämä hyökkääjä pystyi hakeutumaan täysin rauhassa keskustaan parhaaseen maalintekosektoriin. Toivottavasti seuraavassa turnauksessa puolustaja muistaa ja uskaltaa nousta rohkeasti jo valmiiksi ylemmäs estämään vastustajan pallottoman laitahyökkääjän nousun.

Turnauksessa joukkueesta nousivat esiin tietysti ennakossa mainitut Jusa ja Joni sekä heidän lisäkseen ei-kiikaritehoilla pelannut Sammy. Myös Jonin laidoilla kirmanneet Toffe ja tupla-seiska pelasivat pisteiden valossa kelpo turnauksen. Huolestuttavimpia seikkoja olivat kolmoskentän tehottomuus (kenttä jäi selkeästi miinukselle) ja helppous jolla vastustajien hyökkääjät ajoivat puolustajiemme ohi tuhannen liiran tekopaikoille. Myös ajoittainen paha hätäily vapaalyöntitilanteissa herätti närää valmennuksessa. Kaikesta huolimatta ja siitäkin syystä on hyvä huomata että olemme muita lohkomme joukkueita huomattavasti edellä ainakin yhdessä seikassa - emme nimittäin ole hävinneet koskaan siis koskaan yhtään peliä V-divarissa, rock rock :-D

Historian kirjoihin kirjattiin tässä turnauksessa, VI-divarin ensimmäisen maalin tekijän Jykän ja sen syöttäjän Sacskhan rinnalle, V-divarin ensimmäisen BFC maalin tekijäksi Jokke "Kyy" Antman ja Sami "Kiikari" Lajunen. Joukkueenjohto onnittelee poikia oivallisesta työstä.

Turnauksen tähdistö:

*** Sami Lajunen, tehot 4 + 1 takaa sen että tällä uusiosinkkulla on vientiä joukkueen nais-fanien keskuudessa. Ykköskentän primusmotor teki sen mitä muut odottivat ja aloitti kauden lupaavasti ennätystahtiin.

** Antti Halko, pelityyli ei varsinaisesti ole silmiä hivelevän kaunista, mutta pitkästä aikaa se oli tehokasta. Tästä kertoo tehot 2 + 1 ja pistepörssin toinen sija.

* Jussi Kumpuniemi, upea debyytti uuden joukkueensa maalilla. Tilastojenkin valossa turnauksessa joukkueen ykkösveskariksi (sukunimen perusteella) noussut Jusa torjui lähes kaiken minkä vaan voi. Lähietäisyydeltä tehdyille ylämummoille ei hänkään mitään voinut. Yhtään helppoa maalia ei mennyt ja muutenkin torjuntatyöskentely oli totutun varmaa ja eleetöntä.