Floorball Club BFC
Raportti 051008

FC BFC ja johtoaseman kirous

Kauden avausturnaus pelattiin loistokkaassa Sipoo Areenassa. Ennen omien peliemme alkua, joukkue haisteli turnauksen ilmapiiriä managerin meille varaamassa VIP-katsomossa. Joukkueesta oli aistittavissa hyvä tsemppi ja oikea asenne – varsinkin kun kaikki olivat ajoissa paikalla.

Pääsimme vihdoin kentälle klo 15:00. Viiva-vuoksujen ja muun normaalin lämmittelyn jälkeen kokosi vt. kapteeni Laine perinteisesti joukot maalille viimeistä fiilistelyä ja ottelun voittajan sopimista varten.

Ensimmäinen ottelu muodostui juuri niin ailahtelevaksi kuin saattoi odottaakin. Välillä hallitsimme peliä suvereenisti ja seuraavassa hetkessä ote kirposi täysin tilanne kääntyi päälaelleen. Ottelun ensimmäinen erä oli pääosin meidän hallitsema. Varsinkin kakkoskenttä Sulin – Huotilainen – Halko oli erinomaisessa vireessä, rokottaen vastustajaa kolmasti – kukin hyökkääjä omalla vuorollaan. Ykkösen peli yskähteli vielä pahasti, laukausten puuttuessa ja puolustuspelinkin ollessa vielä puutteelista. Jo ykköskentän toisessa vaihdossa pääsi vastustaja tasoittamaan tilanteeksi 1-1 sentterin epäonnistuessa syötönkatkossa, jättäen näin vastustajan täysin vapaaksi maalin kulmalle. Kolmoskenttä hoiti oman tonttinsa kakkoskentän tapaan mallikkaasti, puolustuspelin toimiessa ja kuljetusliike Mörskynkin onnistuessa jo heti kauden alussa maalinteossa.

Toiseen erään lähdettiin siten kahden maalin johdossa tilanteesta 4-2 – vastustaja kun oli onnistunut tekemään 1. erän aikana vielä 2 – 2 tasoituksen maalin edestä. Tilanteessa puolustajakolossi Mikander otti kontaktitilanteen jäähyä varoen ehkä hieman liian pehmeästi. Tämä ei sitten enää koko turnauksen aikana toistunutkaan; vaan virheestä oppineena isotkin hyökkääjät siirtyivät puskutraktorin varmuudella maalinedustalta syrjään.

Turnauksen kirous nousi ensiin toisessa erässä. Molemmissa turnauksen peleissä menetimme kahden maalin johdon ja jouduimme takaa-ajajiksi. Ylihyökkäämisen ja vaihtovirheen seurauksena vastustaja pääsi kahdessa peräkkäisessä vaihdossa 2-1 ylivoimahyökkäykseen ja rankaisi armotta. 4-2 johdon menettämiseen tarvittiin vain 29 sekuntia – ja se syö miestä rotan lailla. Toisen erä loppuun vastustajamme Dynano II pääsi vielä tekemään 4-5 johtomaalin, joten erä hävittiin puhtaasti 0-3.

Kolmas erä käänsi joukkuemme kentällisten tehokkuuden. Maalinteosta vastasi tähän asti märkää ruutia esitellyt ykköskenttä. Kun erää oli pelattu rapiat kuusi minuuttia, iski viime kauden syöttökuningas kuluvan kauden avausmaalinsa. Syöttäjänä toimi paremminkin snaipperina tunnettu vasen laitahyökkääjä, kenraali Lajunen. Valitettavasti tätä iloa ei kestänyt kuin runsaan minuutin kun vastustaja meni jälleen johtoon. Turnauksen molemmissa otteluissa vastustajalla kävi otteluissa pari kertaa todella käsittämätön pulla maalien suhteen – tosin taisi se meilläkin muutaman tuurinkantamoinen onnistua. 6 – 6 tasoitus syntyi kuitenkin voittohaaveita herätellen heti seuraavassa vaihdossa. Nyt käsittämättömän syöttövireen löytäneen Lajusen nappipassista pallon sai pussittaa ykköskentän oikea laitahyökkääjä polkukone Antman. Peliaikaa oli vielä mukavasti kuusi minuuttia jäljellä voittomaalin tekemiseen.

Valitettavasti vaan käsikirjoituksen vastaisesti voittomaalin teki aivan väärä joukkue – Dynamo II. Ajassa 42:18 tehdyn Dynamo II:n johtomaalin 6-7 jälkeen, valmentaja muodosti erikoiskentän ja tasoitusta lähdettiin hakemaan ilman maalivahtia kuudella kenttäpelaajalla. Pallo liikkui ja tilanteita syntyi, mutta tasoitusmaalia vaan ei lopulta tullut. Vastustajallakin oli omat mahdollisuutensa lisätä johtoaan, puolustajien lähtiessä vaihtoon ja maalin ammottaessa tyhjyyttään. Onneksi maalia kohti lähteneen vedon sai Samppa ilmasta katkaistua – tosin eipä tuolla lopputuloksen kannalta sitten ollut sen isompaa merkitystä.

Dynamosta Hakiin

Ottelutauolla kävimme läpi ennakossakin mainitut pr. päällikömme Vermossa kuulemat huhut tulevan vastustajastamme pelitavasta. Ennen toisen ottelun alkua, oli VIP katsomossa aistittavissa pikaisen otteluanalyysin sisuunnuttama BFC. Illan toista peliä ei varmasti hävitä!

Avausvoittoa lähdettiin siis hakemaan suurseura AC Hakin IV-jengiä vastaan. Heti ensimmäisessä vaihdossa räpsähti, kun vauhtiin päässyt ykköskenttä laittaa tuulemaan. Reikäpallo verkkoon Ana tarjoillessa oivallisen poikittaissyötön maalin kulmalle Sampalle, joka ohjaa nätisti johtomaalin BFC:lle ajassa 32 sekuntia. Muutamaa minuuttia myöhemmin vastustaja tulee tasoihin, jonka jälkeen ottelu tasoittuu sekä maalin että tilanteiden valossa. Erän loppupuolella BFC kannattajat saavat nauttia upeasta kymmensekuntisesta. Ensin kolmoskentän jo legendaarinen Harri ”Lätty” Rusanen antaa loistavan syötön vastustajan maalin takaa, korva teipattuna pelanneen, kikka-Nikon lapaan ja BFC siirtyy 2-1 johtoon. Seuraavassa vaihdossa löytää Samppa lähes identtiseen tapaan maalin takaa maalin edessä päivystäneen Anan, joka muutaman sekunnin pallon kanssa kikkailtuaan nostaa sen varmasti maalin kattoon. Kaksi maalia kymmeneen sekuntiin – tälläisiä sekunteja lisää, kiitos!

Toiseen erään lähdettiin siis taas kiusallisesti kahden maalin johdossa 3-1 ja huonostihan siinä kävi. Vastustaja tekaisi puolessatoista minuutissa kolme maalia. 3-2 ja 3-4 maalit tulivat lähes identtisistä tilanteista vapareista, jotka annettiin laidan vierestä Sepon maalin oikealta puolelta. Oman analyysini mukaan (joka on tod. näk. se ainoa oikea) ainakin sentterit olivat tilanteessa liian alhaalla ja mahdollisesti oikeat laitahyökkääjät taas liian ylhäällä. Tällöin heidän väliinsä muodostui tyhjä varmistamaton tila. Tuosta paikasta vastustaja iski kahdesti. 3-3 tasoitusmaali oli sitten taas yksi päivän erikoisista, kun ohimenevä laukaus muutti parista pelaajasta suuntaa. BFC:n päivän erikoinen oli sitten ihanan vahvareisisen kakkoskentän oikean laitahyökkääjän käsialaa. Rannari-Ilkka syötti oivallisesti ala-kierteisen kohopallon vastustajan maalin katolle, josta se ala-kierteen ansiosta tuli suoraan Halkon lapaan ja siitä maaliin. Kerrankin käy hieman tuurinpoikasta meilläkin.

Vastustajalle antoi sitten seuraavan maalin tuomari, joka tuomitsi ensin maaliviivalta tapahtuneen pallon purun maalivahdin alueelta pelaamiseksi ja näytti tilanteesta rankkaria ja jäähyä. Joukkueemme reagoi kuitenkin tilanteeseen oikein ollen hiljaa ja antaen kapteenin käydä keskustelemassa tuomarien kanssa. Varsin omalaatuinen ratkaisu seurasi, kun tilanteen viheltänyt tuomari myönsi tehneensä virheen, mutta antavansa kuitenkin rankkarin vastustajalle. Jäähy onneksi peruttiin, joten ei tässä nyt voi tuntea joutuneensa oikeusmurhan kohteeksi, eihän? No, eipä tuosta rankkarista ole mitään vaaraa – Sepihän torjuu noita jo aamupalaksi. Vaan eipä tällä kertaa, varmaakin ottelutauolla nautittu tuhti ateria teki Sepolle tepposet.

Illan viimeiseen erään lähdettiin siis 4-5 takaa-ajoasemasta. Heti erän alussa hallissa kaikui vastustajan valmentajan huutamat ohjeet, jossa hän komensi omiaan jäädyttämään peliä ja puolustamaan johtoasemaa. Hyvin tuo taktiikka toimikin, kunnes kultaranne-Sulin sai vihdoinkin maalihanan auki. Tasoitus syntyi kun erää oli jäljellä vain vajaat neljä minuuttia. Tasoituksen jälkeen alkoi raivoisa voittomaalin metsästys. Vuorollaan kävivät yrittämässä kolmoskenttä ja varsinkin koko erä erittäin energisesti pörrännyt ykkönen oli lähellä. Tasoitusmaalin iskeneen kakkoskentän päästessä seuraavan kerran kentälle oli pyöritys vastustajan päässä jälleen kovaa, kunnes vaihto venyi loppuerän mittaiseksi. Ylipitkän vaihdon seurauksena oli että hyökkääjien liike ja pallon haku loppui, eivätkä pakit enää löytäneet avaussyötölle paikkaa. Viime sekunneilla vastustaja kilautti vielä tolppaan, väsyneen kentällisen jäädessä tilanteista jälkeen. Lopputulos täten tasapeli 5 - 5 ja fiiliksenä että tämä(kin) ottelu olisi pitänyt voittaa.

Terapeuttinen syväanalyysi

Syitä otteluiden lopputuloksiin voinee hakea pelituntuman (ja jopa treenikertojen) epätasaisella jakautumisella – osalla oli harjoituspeli tai kaksi alla, osalla ei yhtään. Lisäksi pelisysteemin noudattaminen unohtui useaan otteeseen, pahimmin tämä tuli esiin vastustajan yv-hyökkäysten aikana. Ja varsinkin vaihtopenkin mieleen jäi, pisteenä i:n päälle, jälkimmäisen ottelun loppu ja voittomaalin haku, jossa sama kentällinen pelasi aivan liian kauan.

Jos omiin kolisee seitsemän kertaa on siinä ehdottomasti ainakin puolet liikaa. Toisaalta virheitä tulee aina, niistä vaan täytyy pikku hiljaa oppia. Toivottavasti itse kukin tunnistaa tilanteet, joissa virheitä teki (ja myöntää tehneensä virheitä!) eikä tee samoja virheitä enää uudestaan. Iso osa vastustajan tekemistä maaleista tuli kuitenkin meidän omista helpoista ja tyhmistä (onko niitä edes muunlaisia) virheistä. Näistä samoista asioista puhuttiin jo viime kaudella, mutta ehkäpä nämä virheet ovat nyt uusia? Muita huomioita otteluista ovat pallon liika kuljettaminen väkisin kahden – kolmen vastustajan tekemään mailaviidakkoon, sekä hyvin usein toistunut pallon menetys heti hyökäykseen lähdön alussa. Tästä tuli lähes poikeuksetta vastustajalle ylivoimatilanne puolustuspäähämme. Ja edelleenkin puolustajien käyttäminen hyökkäyksien tukemisessa on aivan liian vähäistä. Ne muutamat kerrat kun palloa käytettiin Marttinilla tai Tuomaksella osoittivat kyllä että pallollista taitoa löytyy sieltäkin.

Toki hyvääkin turnauksessa oli esimerkiksi maalinteko toimi aivan riittävän tehokkaasti – kyllä viidellä maalilla pitäis ottelut voittaa. Lähes kaikki hyökkääjät pääsivät pisteille ja maalitkin jakautuivat varsin tasaisesti. Sentterien aloitusprosentti oli vahvasti meillepäin. Paria puolustajille sattunutta pahaa virhettä (siksi tähdistössä kaksi hyökkääjää) lukuunottamatta puolustajien työskentely oli varsin hyvää. Ja illan toisen ottelun kolmannen erän myllytys oli liki uskomatonta. Eipä tästä voi muuta kuin lähteä parantamaan peliä illan treeneihin ja kertoohan sekin jotain että oma fiilis on ”kyllä nuo molemmat ottelut olis ollu aivan voitettavia”. Mitään mahdotonta ei siis tarvitse tehdä.

Turnauksen vakuuttajat

  • #29 Lajunen, kenraalilla on taidot edelleen tallella. Myös voimakas vastenmielisyys häviämistä kohtaan on selvästi aistittavissa. Tehot 1+3 ovat toki ykköskentässä täysin odotusten mukaiset, mutta Suomen valtiolle käynnissä oleva BFC toimintaa haittaava velvoite nostaa illan suorituksen arvoa.
  • #77 sju-sju eli kakkoskentän oikea laitahyökkääjä Halko, joka viime kaudella jäi pistepörssissä kauas kärkikolmikosta, osoitti tehoillaan 2+1 epäilijöilleen olevansa todellisessa iskussa heti kauden alussa. Pisteitäkin enemmän arvossaan on sju-sjun tekemä raaka työmäärä – pelitapa kun on varsin raastava ja raskas.

Over and out, ykstoista kuittaa!